keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Miten lehmä päätyi ikeen alle? (sohvapöytä vanhasta ja tosi vanhasta tavarasta)

Lehmä ikeen alla. 
Tullessamme Casa Vivaan pihakatoksen alta löytyi jo parempia aikoja taakseen jättänyt lasikantinen ruokapöytä. Ruostuneiden metallijalkojen päällä lepäili ruskeaa lasia oleva ovaali kansi. Sanoin Isännälle, että tuosta tehdään sohvapöytä. Pitää vaan keksiä sille jokin jalusta.

Aika kului, maalailimme taloa sisäpuolelta, valmistelimme muuttoa. Lasipöytä nökötti pihakatoksen alla, ja aina heitimme ilmaan ajatuksia jalustasta. Tiiliä? Kivipaasi? Ruukkuja? Äh.

Eräänä päivänä, jo muuton jälkeen, Isäntä palasi kotiin ja kaivoi auton takakontista vanhan ikeen. Siis sellaisen, jota ammoisina aikoina härät ovat vetäneet pellolla maanmuokkaustarkoituksessa. Aluksi se tuntui matalalta, mutta eikös matalat sohvapöydät ole muotia? Mittasimme lasikantta, sillä aluksi se näytti liian isolta. Ei ollut. Se oli juuri perfeito, täydellinen.

Kuparinen malja antiikkimarkkinoilta, joululiina ystävän
tekemä. Valkoiset kallat poimittu pellonlaidalta.
Ikeen rautaosista hiottiin pois irtilähtevä ruoste ja ne maalattiin mustiksi. Olisi ollut kiva jättää ne rustiikin ruosteisiksi, mutta tässä ilmastossa ne hapertuisivat aika pian ja sotkisivat lattiaa siinä sivussa. Puutoukan reikiä täynnään oleva puukehikko myrkytettiin ja lakattiin kiiltävällä lakalla kolmeen kertaan. Vanha puu imaisi sitä aika reippaasti. Vanha maataloustyökalu kannettiin olohuoneeseen ja putsattu lasikansi sen päälle. Näin saimme sohvapöydän.

Niin se lehmä? Suomen muuttotavaroideni mukana tuli lehmäntalja, jonka ostin Kodin Ykkösestä jo vuosia sitten. Isäntä suhtautui siihen aluksi epäilevästi, sillä tällä maatilalla naudat ovat ulkona laitumella, eivät olohuoneessa. Talja sopii kuitenkin hyvin ikeen alle, ja sillä on yksi lyömätön etu: se on tosi helppo putsata koirankarvoista ja muista roskista.

P.S. Joulukuu ja jostain kummasta kumpuaa halu tehdä punaisia sydämiä... ensimmäinen meni ruttuun, mutta kelpaa se sellaisenakin. Katsotaan sitä kunhan se kuivahtaa.


Mitä muuta olemme saaneet aikaan?


Vintiltä pelastettu lipasto






Pyyhetelineet vanhoista tikkaista




Mandariinit alkavat taas kypsyä: mandariiniriisi

2 kommenttia :

  1. Aivan loistava idea, ja lopputuloskin kaunis ja persoonallinen. Joillakin välähtää :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Yritämme kierrättää täällä vähän sitä sun tätä :-)

    VastaaPoista